Nuoret taideopiskelijat tiedostavat hyvin, että työ kentällä sisältää erilaisia epävarmuuksia ja että kentälle siirtyminen vaatii uudenlaisia taitoja. Taideyliopiston opiskelijat ja alumnit ovatkin monena vuonna viestineet, että he kaipaavat koulutukseen lisää työelämävalmius- ja yrittäjyysopintoja. Toive tulee kaikilta taidealoilta.
Taide itsessään on muuttumassa omaehtoisesti. Taide ja taiteilijat menevät aiempaa enemmän ihmisten luokse. Immersiivisyys, halu tehdä omaa taidetta erilaisten yleisöjen edessä, keskellä ja kanssa on lisääntynyt. Samaan aikaan diversiteetti kasvaa. Taidetta esitetään jatkossakin taidelaitoksissa, orkestereissa ja gallerioissa perinteisillä tavoilla, mutta myös moninaisilla uusilla tavoilla ja uusilla alustoilla.
Suuri osa taiteilijoista toimii vapaalla kentällä, osa hyvinkin moninaisella työnkuvalla. Esimerkiksi teatterialan taiteilijat työllistyvät yhä enemmän muualla kuin teattereissa. Elanto raavitaan sieltä ja täältä, sosiaaliturvan aukkoja vältellen, sillä turvallista kuukausipalkkaista työtä ei riitä kuin harvalle.
Nuoret taiteilijat pitävät
työelämävalmiuksia
taiteilijuuteen kuuluvina.
Nuoret taiteilijat ovat realisteja. He tietävät, että kansainvälistyminen luo uusia työmahdollisuuksia ja että samalla kilpailu kotikentällä lisääntyy. Esimerkiksi sinfoniaorkestereissa on kansainvälistä henkilöstöä 13%. Ilmiö näkyy varmasti enemmän ja vähemmän kaikilla taidealoilla. Suomessa asuu myös kirjoittajia, jotka tekevät taidettaan englanniksi. He haluavat päästä esiin.
Taiteilijan tulee siis osata verkostoitua jo varhain kansainvälisesti, osata olla esillä somessa monikielisesti, markkinoida osaamistaan, hinnoitella työtään ja nähdä pitemmälle omaa urapolkuaan. Jokin erityisosaaminen tuo lisää työmahdollisuuksia niin, että sitä ei koeta taiteilijaidentiteetin “tappiona” vaan osana taiteilijuutta ja mahdollisuutena.
Taiteilijoiden tuen
tulisi kehittyä
työelämän muutoksen
mukana.
Taiteilijan työympäristön muutoksen takia Taideyliopisto on kehittänyt uusia opintokokonaisuuksia, esimerkiksi kurssin nimeltä Työelämälarppaus, joka on sisältänyt konkreettisia tehtäviä, joita taiteilija kohtaa työelämässä sekä Osuuskuntakurssin, jossa käydään läpi taiteilijan itsensä työllistämiseen ja ammatinharjoittamiseen liittyviä kysymyksiä. Tarjolla on ollut myös Artist visibility course, jossa opiskelijat harjoittelevat some- ja medianäkyvyyden keinoja ja hallintaa.
Koska yrittäjyys kiinnostaa opiskelijoita aiempaa enemmän, Taideyliopistoon tulee lähiaikoina myös työelämälehtori, jonka tehtävänä on kehittää yrittäjyysopintoja ja työelämäkurssien kokonaisuutta. Myös taiteilijoiden tuen tulisi kehittyä työelämän muutoksen mukana.
Kuva: Veikko Kähkönen
Hei Paula,
Kiitos hyvästä kirjoituksesta. Hyvä, että yrittäjyys on otettu esille, mutta miksi ei puhuta osakeyhtiöstä?
Taikea ja Taideyliopistoa on minun kokemusteni pohjalta vaikea nähdä taiteilijoiden työllisyyden rakentajina. Tämä kävi hyvin selväksi VOS-uudistuksen keskustelutilaisuuksissa. Niinpä kirjoitin alla olevan kirjoituksen:
TAITEEN EDISTÄMISKESKUKSEN UUSI JOHTAJA
Kaleva 4.4.2018: “Taiteen edistämiskeskuksen uudeksi johtajaksi on nimitetty Paula Tuovinen. Kulttuuriministeri Sampo Terho (sin.) nimitti hänet viiden vuoden määräaikaiseen tehtävään.”
Hienoa, että edellinen johtaja Minna Sirnö (vas.) siirtyi sivuun Taikesta. Hänen aikana laitoksen toiminta muuttui entistäkin amatöörimäisemmäksi. Tämä näkyy suoraan taiteilijoiden nykyisissä työttömyysluvuissa.
Valitettavasti Taike ei muutu ammattimaisempaan suuntaan Paula Tuovisen johdolla (toivottavasti olen väärässä)..
Jos kulttuuriministeri olisi ollut perussuomalainen – niin kuin piti olla – , Taiken uudistus olisi voitu aloittaa.
Itse pyrin edistämään kehitystä, missä ammatillisen taiteen rahoitus siirtyy Ely-keskuksiin ja Business Finlandiin. Nyt rahoitus myönnettäisiin pelkästään liiketoiminnallisista lähtökohdista turvaten näin kulttuuriyrittäjälle kasvun ja tulevaisuuden. Nyt sisällöstä – ja tietenkin taloudellisesta riskistä – päättäisi itse kulttuuriyrittäjä, eikä ideologisin perustein toimivat komiteat.
Taiteellisen toiminnan kehitystyöhön muodostuisi portaittainen pienestä vastikkeettomasta tuesta suureen vastikkeelliseen rahoitukseen kehittyvä järjestelmä. Tällainenhan on jo käytössä Avekissa (Audiovisuaalisen kulttuurin edistämiskeskus).
Miten taiteilijoiden työllisyys syntyy?
Synnyttääkö sitä omalla verokortilla toimiva yksityishenkilö, amatöörimäisesti johdettu ja rahoitettu kyläyhdistys vai vapaassa kilpailussa toimiva ammattimaisesti johdettu osakeyhtiö?
Taiken nykyinen näkemys on, että ei ainakaan tuo jälkimmäinen vaihtoehto.
Erinomaista kehitystä!
Hienoa nähdä miten nuoret ja heidän mukanaan yliopistot pysyvät muuttuvien aikojen mukana. Totta on ettei turvallista palkkatyötä ole missään nimessä tarjolla kaikille valmistuville opiskelijoille, mutta se tuskin enää loppupeleissä valtaosaa haittaa. Tietynlainen pelko säännöllisen kuukausitulon puutteesta vaikuttaa olevan väistyvä trendi, eikä itseä edes enää haluta kahlita tiettyyn työnantajaan säännöllisten tulojen tai lomakiintiöiden vuoksi.
Naurahdin ääneen työelämälarppaukselle, mutta pelkästään nimensä takia. Larppi työelämään on tismalleen sitä mitä opiskelija tarvitsee, mahtavaa!
Parahin Tatu,
Ammattimainen taiteilijana toimiminen ei ole business. Sisustustauluja voi myydä liiketoiminta edellä. Tällöin kyse on kuitenkin sisustuksesta, parhaimmillaan designista, ei taiteesta.
Tarkoittaako Kalle Mustonen, että kuvataiteessa reidarsärestöniemet, terttujurvakaiset, gallen-kallelat, picassot, soileyli-mäyryt tekevät sisustustauluja, designea?
Divarien tasolla toimiva taide ei ole business niin kuin ei ole divareissa jalkapallon pelaaminenkaan. Pääsarjassa se on business. Suomalaisessa taidemaailmassa on sana ammatillinen ymmärretty täysin väärin.
Wikipedia: ”Ammatti, elinkeino, jota yksilö harjoittaa päätyönään toimeentuloaan varten. Yksilön elämässä on ammatilla suuri merkitys; hänen työtehtäviensä laatu, ansiotasonsa, sosiaalinen asemansa ja elinympäristönsä ovat paljolti yhteydessä ammattiin.”
Matrix-elokuva ja Star Wars-elokuvat ovat loistavaa taidetta ja menestyvää businesta. On vastuutonta opettaa taideyliopistoissa, että taide ei ole businesta.