”Saako sitä koskea? Miten tätä kuuluu käyttää? Mikä tämä on?”
Korutaiteen teosta tarkastellessa uteliaisuus saa usein ihmisen valtaansa. Suhde taideteokseen voi lähentyä merkittävällä tavalla, kun opitusta poiketen teokseen saakin koskea. Ylläpidettäviin teoksiin jopa täytyy koskea, jotta ne pääsevät oikeuksiinsa käyttäjänsä yllä. Kosketuksen myötä teoksesta voi löytyä merkittävää lisäinformaatiota tulkinnalle.
Osa korutaiteen teoksista on suorassa yhteydessä kantajaansa, mutta teosten esittämisen tavat vaihtelevat tekijästä toiseen, kehon ulkopuolelle ja sitä ympäröivään maailmaan. Yllätyksellisen alkututtavuuden myötä korutaide ei tosin jää lipumaan uutuudenviehätyksen trendeihin, vaan päinvastoin, korutaidetta on koko ajan enemmän esillä myös Suomessa ja alalla työskentelee kasvava määrä ammattitaiteilijoita.
Korutaiteen tekijät
ovat usein tunnetumpia
kansainvälisesti kuin Suomessa.
Korutaiteen voi nähdä marginaalissa oleva taiteenalana, jonka tekijät ovat usein tunnetumpia kansainvälisesti kuin Suomessa. Sama tilanne on arkipäivää myös muilla uudemmilla, aktiivisilla aloilla, kuten sarjakuvataiteella.
Tyhjästä korutaide ei kuitenkaan ole syntynyt. Monien itsenäisesti toimivien taiteilijoiden ja taiteilijaryhmien sekä järjestötoiminnan ja koulutuksen pitkäjänteisen vuosikymmenten aikaisen työn tuloksena korutaide vakiinnuttaa asemaansa myös kotimaassa. Valtion kokoelmista löytyy korutaidetta ja tänä vuonna on aloittanut työnsä myös ensimmäinen korutaiteen läänintaiteilija. Suomalaiset rohkaistuvat hiljalleen lähestymään, tutkimaan ja käyttämään korutaidetta.
Mukana kulkeva teos
on nykytaidetta
takeawayn muodossa.
Taide herättää kysymyksiä, ja luokan uutena oppilaana myös korutaide on saanut olla niihin usein vastaamassa. Taideteollisuuteen ja muotoiluun nojaavien, materiaalipohjaisten taidemuotojen esiintulon myötä moni aiemmin perinteiseksi katsottu haara on muuntunut käyväksi itseilmaisun keinoksi taiteessa. Rajojen hälvetessä tilaa jää enemmin sisällölle.
Monipuolisuus, monialaisuus on tätä päivää taiteen tekemisessä. Vaikuttaa myös siltä, että taidekoulutuksen valinneet antavat enemmän painoarvoa ideoille ja sisällöille kuin tiettyyn lokeroon kuulumiselle.
Korutaide on mukauttanut itseensä useita taiteen tekemisen tapoja ja muovaa sen kautta uutta, tämän hetken sekä tulevaisuuden teoksia. Mukana kulkeva teos on nykytaidetta takeawayn muodossa.
Jenni Sokuran (Kuvataiteilija AMK ja Korutaideyhdistyksen puheenjohtaja) teksti korutaiteen nykytilasta sai minut ajattelemaan uudella tavalla. Olen itse korujen suurkuluttaja, mutta en ole mieltänyt niitä mitenkään taidemuodoksi, vaikka sitähän ne juuri ovat! Ylipäätään korujen käyttämiskulttuuri on muuttunut vuosien saatossa. Ennen korut saatettiin mieltää vain juhlapukeutumisen yhteyteen, mutta nykyään ne on vahvana osana arkipukeutumista.
Toisaalta silläkin on suuri merkitys, mistä korut ovat peräisin. Itse yritän tukea paikallisia koruyrittäjiä jo ihan sen takia, että korut ovat niin hienoja ja suhteessa melko edullisia. Toisaalta mieleeni tuli ajatus voiko korua mieltää enää taiteeksi, jos niitä tehdään ns. ”sarjatuotannolla”. Korutaitelijan alkuperäinen idea korusta on ollut varmasti taitelijan mielestä esteettinen, mutta onko hän mieltänyt sen taideteokseksi? Ja katoaako korusta taiteellisuus, kun niitä valmistaa monta kappaletta. Laserleikattujen korujen suosio on selkeästi ollut kasvussa viime aikoina. Täysin käsintehdyt korut ovat kuitenkin aina uniikkeja, mutta onhan koneella tehdyissä koruissa myös osaksi käsityötä. Itse en osaa tehdä mitään lopullista päätelmää taideteoksen ja käyttötavaran välille.
En ole törmännyt ikinä näyttelyihin, missä olisi korutaidetta esillä. Tämä kiinnostaisi erityisesti juuri sen takia, että niitä saa rauhassa kokeilla ja koskea. Varsinkin materiaalien tuntu kiinnostaa oli sitten kyseessä korutaide tai maalaustaide. Tekijänäkökulmasta voi olla haastavaa valmistaa koruja, jotka kestävät paljon käsittelyä. Mielestäni on kuitenkin mahtavaa, että korutaide on saanut jalansijaa moninaisella taidekentällä. Ensimmäisen läänintaiteilijan myötä myös näyttelyt Suomen sisällä varmasti yleistyvät.