Inför skrivandet av denna bloggtext får jag frågan om konst föder empati, lycka och kreativitet. Min första spontana tanke är att konst givetvis gör det, men nästa sekund funderar jag på att är det verkligen dessa adjektiv som föds då jag tar del av konst. Efter närmare grubblande har jag ändå kommit fram till att konst kan få fram just de tidigare nämnda känslorna, men det kan likväl handla om glädje, sorg, livlig fantasi, hoppfullhet, oro, nostalgi och många andra känslor.

Att vi har konst i det
offentliga rummet är viktigt.

Olika former av konst eller specifika konstverk kan i sig själv beskrivas på olika vis, men den personliga känslan var och en av oss får, kan ingen annan än vi själva beskriva eller uppleva. För oss som njuter av konst kan det i många fall vara en spännande resa att försöka förstå vad konstnären bakom verket försöker återspegla. Våra försök behöver inte alltid vara till 100 % just det konstnären tänkt. Jag skulle hävda att den kulturella och mentala resan vi åker på är det väsentliga.

Att vi har konst i det offentliga rummet är viktigt och det lättar dessutom upp stämningen i vardagen. Jag tänker exempelvis på skulpturen av Kim Simonsson på metroperrongen i Hagalund. Skulpturen är vitmålad med en färggrann handflata. Rör man sig i metrobyggnaden och är observant kan man på en del ställen på väggarna se att det finns lekfulla spår av just en färggrann handflata. Hos mig väcker just Simonssons skulptur glädje, det får fart på min fantasi och samtidigt funderar jag på varför enbart handflatan har färg på den annars vitmålade skulpturen.

Konst har en positiv
samhällsekonomisk återverkning

I det privata kan vi på ett annat sätt omringa oss med den konst vi själva trivs bäst med. Därför har jag i mitt hem bland annat Pentti Sammallahtis stämningsfulla och ibland aningen mystiska fotografier. Det finns ett djup i Sammallahtis svartvita bilder, som får min tankeverksamhet igång. Konstnären och jag delar båda en kärlek för den vackra, tysta och ibland kalla naturen här i nord och det är säkert en bidragande orsak till att just hans bilder hänger på mina väggar.

Konstens och kulturens betydelse för samhället är stort. Fysisk aktivitet vet vi att bidrar till välmående, men likaså har forskningen visat att konst och kultur har direkt positiv inverkan på människors välmående. Konsten har alltså en klar bidragande välmåendefaktor, men jag är övertygad om att den därmed även har en positiv samhällsekonomisk återverkning.

Ennen tämän blogitekstin kirjoittamista minulta kysyttiin synnyttääkö taide empatiaa, onnellisuutta ja luovuutta. Ensimmäinen spontaani ajatukseni on, että totta kai taide näin tekee. Mutta heti sen jälkeen mietin, että ovatko nämä todella ne adjektiivit, joita taide minussa synnyttää. Tarkemman pohdinnan jälkeen olen päätynyt siihen, että taide voi saada aikaan juuri nämä kyseiset tunteet, mutta kyse voi yhtä hyvin myös olla ilosta, surusta, vilkkaasta mielikuvituksesta, toivosta, huolesta, nostalgiasta ja monesta muusta tunteesta.

On tärkeää, että meillä on
taidetta julkisessa tilassa.

Taiteen eri muotoja tai tiettyjä taideteoksia voi kuvailla eri tavoin, mutta henkilökohtaista tunnetta, jonka jokainen meistä itse tuntee, ei kukaan muu kuin me itse voi kuvailla tai kokea. Meille, jotka nautimme taiteesta voi monessa tapauksessa olla jännittävää yrittää ymmärtää, mitä teoksen tehnyt taiteilija on yrittänyt kuvata. Se, miten me ymmärrämme, ei aina tarvitse olla sataprosenttisesti juuri sitä, mitä taiteilija on ajatellut. Uskallan väittää, että oma kokemuksemme henkisesti ja kulttuurisesti on se kaikkein tärkein tässä.

On tärkeää, että meillä on taidetta julkisessa tilassa, se myös keventää arkipäivän tunnelmaa. Ajattelen esimerkiksi Kim Simonssonin veistosta Tapiolan metroasemalla. Valkoisella veistoksella on värikäs kämmen. Jos liikkuu metroasemalla tarkkaavaisesti voi myös seiniltä löytää leikikkäitä jälkiä juuri värikkäästä kämmenestä. Minussa Simonssonin veistos herättää iloa, se vauhdittaa mielikuvitustani ja samalla mietin, miksi juuri kämmen on värikäs muuten valkoisessa veistoksessa.

Taiteella on myönteinen
yhteiskunnallinen vaikutus.

Yksityisesti meillä on toisenlainen mahdollisuus olla meille itsellemme mielekkään taiteen ympäröiminä. Siksi minulla on kotonani muun muassa Pentti Sammallahden tunnelmallinen valokuva Solovetsky hänen venäläisestä sarjastaan. Sammallahden mustavalkoisissa kuvissa on syvyyttä, jotka saavat ajatustoimintani käyntiin. Taiteilija ja minä jaamme rakkauden kaunista, hiljaista ja välillä kylmää pohjoista luontoamme kohtaan. Se on varmasti osasyy sille, miksi juuri hänen teoksensa on seinälläni.

Taiteen ja kulttuuriin merkitys yhteiskunnalle on suuri. Tiedämme, että liikunta edesauttaa hyvinvointia. Tutkimukset ovat osoittaneet, että myös taiteella ja kulttuurilla on suora, myönteinen vaikutus ihmisten hyvinvointiin. Taide on siis selkeä hyvinvoinnin lisääjä, mutta olen vakuuttunut, että sillä on tämän kautta myös myönteinen yhteiskunnallinen vaikutus.

3+