Maakuntien liitot aloittivat aikanaan rekisteröityinä yhdistyksinä. Niihin kuuluminen oli vapaaehtoista ja toiminta poikkesi nykyisestä varsin paljon. Tuolloin koettiin maakuntakulttuurin vaaliminen hyvin tärkeäksi asiaksi ja se leimasi liiton tekemää työtä.

Yhdeksänkymmentäluvun puolessa välissä perustetut nykyiset maakunnan liitot ovat huomioineet kulttuurin toiminnassaan vaihtelevasti. Kaiketi ainakin suurimmissa liitoissa on ainakin yksi virkamies, jonka vastuulle kulttuuriasiat kuuluvat.

Kun menneinä vuosikymmeninä maakunnallisen kulttuurin vaaliminen oli kotiseututyötä, kansantanssia, kansanmusiikkia, on syytä pohtia mitä se on nyt ja erityisesti mitä se on uudessa maakunnassa.

Ihmisten valinnoille on tarjolla koko maailman kirjo.

Maailmassa on yhä vähemmän rajoja. Koululapset aloittavat Pokemonien etsinnän suunnilleen samalla kellonlyömällä jokaisessa läntisen Euroopan maassa, elokuvat ovat ensi-illassa samana päivänä jokaisessa maailman kolkassa, bestsellereiden käännökset ilmestyvät ennätysnopeasti alkukielisen kirjan julkaisemisen jälkeen. Mutta toisaalta jokainen maa ja ehkä myös maakunta on sidoksissa omaan perinteeseensä ainakin jollakin tavalla.

Suomi tunnetaan maailmalla parhaiten oopperalaulajista, kapellimestareista, formulakuskeista ja pitkän matkan juoksijoista. Mutta monella kulttuurin saralla olemme edelleen musta piste. Elokuvafriikit tuntevat Kaurismäen veljesten leffat, mutta kirjallisuudessa vain Mika Waltari ja Sofi Oksanen ovat kyenneet ylittämään kansainvälisen tunnettuusriman.

Maakunnan kulttuuritarjonnan ei tarvitse ilmoittautua maailman liigaan. Silti myös kulttuurin saralla huomaa konkreettisesti, että useinkaan ei riitä, että on kylän, kaupungin tai maakunnan paras. Ihmisten valinnoille on tarjolla koko maailman kirjo.

Olkoon kulttuuri edelläkävijä.

Pitää siis kysyä, voiko maakuntauudistus tuoda jotakin aitoa lisäarvoa kulttuuriin. Oma vastaukseni on kyllä ja ei. Ei siksi, että joissakin asioissa ei kannata potkia tutkainta vastaan. Niin monessa asiassa ei kunnalla, maakunnalla tai edes maalla ole minkäänlaista roolia kulttuurin luomisessa tai kulttuurin vastaanottamisessa. Suomi on maa, jonka yhteiskunnallisessa menossa haikaillaan kovin usein vuosikymmenten taakse. Olkoon kulttuuri tässä suhteessa edelläkävijä ja unohtakoon menneen maailman.

Mutta toisaalta: uudet maakunnat ovat taloudellisilta mahdollisuuksiltaan jättiorganisaatioita nykyresursseihin verrattuna. Onko maakunnassa kirjamessut, asuuko siellä kirjailijoita, onko siellä taideateljeita… Osaan kysymyksistä maakunta voi vaikuttaa suoraan, osaan niin, että se osoittaa arvostusta kulttuurin tekijöitä kohtaan.

Kulttuuri lienee viimeinen elämän alue, joka kaipaa byrokratiaa. Mutta kyllä myös kulttuurin saralla tarvitaan esimerkiksi koordinaattoreita ja tuottajia. Jokaisen maakunnan pitää arvostaa itseään niin paljon, että se perustaa uuteen maakuntaan kulttuuripäällikön viran!

Kari Häkämies

7+