Väitän, että keskustelua taiteilijan identiteetistä sekä toimeentulosta käydään edelleen 1800-luvun taiteilijamyytin kautta. Raija-Sinikka Rantala kirjoitti aiemmin, että yritystukimäärärahat tulisi suunnata alalle, jolla tapahtuu todellista uutta innovaatiota ja työllistymistä. Olen samaa mieltä. Ennen kuin tämä tapahtuu, tulisi keskustelun taiteilijan roolista ja identiteetistä laajentua luovuuden hyödyntämiseen yhteiskunnassa – yritys- ja innovaatiotoiminta mukaan lukien.

Tarvitsemme hallituksen kärkihankkeen tai vastaavan taiteesta, kulttuurista ja sisällöntuotannosta. Työ- ja elinkeinoministeriövetoinen kärkihanke voisi avata solmuja taiteilijan työelämämahdollisuuksista paremmin kuin apurahoissa ja julkisen tuessa pyörivä taidepoliittinen keskustelu. Ovatko hyöty tai taiteen soveltaminen edelleen kirosanoja?

Osaamispääoman hyödyntäminen
ei toteudu, jollei taiteilijan roolia
nähdä monipuolisemmin.

Meillä on moneen kertaan todettu luovassa työssä oleva osaamispääoma ja mahdollisuudet. Pääoman hyödyntäminen ei kuitenkaan toteudu laajemmin, jollei taiteen koulutus jatkuvasti uudistu työelämän mukana — ja jollei taiteilijan roolia ja identiteettiä nähdä monipuolisemmin.

Työelämä vaatii meiltä asennetta, toimintaa, vastuuta ja valintoja. Tämä koskee yhtä lailla taiteilijaa. Kuntaliiton ja FCG:n Sivistystoimen neuvottelupäivillä puhunut tutkija Julia Jousilahti Demos Helsingistä painotti puheessaan työelämämuutoksista, että tarvitaan erityisesti sosiaalisia ja kognitiivisia taitoja.

Kognitiivisilla taidoilla Jousilahti tarkoitti monimutkaisten kokonaisuuksien hallintaa, merkitysten näkemistä, moraalista ja eettistä ajattelua kriittisen ajattelun ohella, joustavuutta, epävarmuuden sietämistä ja sopeutumiskykyä. Sosiaalisissa taidoissa nousivat esille ryhmätyötaidot, empatia sekä yrittäjämäinen ajattelu ja toiminta ja motivointi.

Voisiko kansallinen kärkihanke
tehostaa toimijoiden törmäyttämistä?

Yhteiskunnassa lisääntyy immateriaalisen työn ja toisaalta luovien ratkaisujen kysyntä koko ajan. Miten tähän kysyntään voitaisiin yritystuilla vastata? Luoville osaajille kehityssuunta olisi lupaava. Mutta miten taidekentän ulkopuolella toimivan työ- ja elinkeinoelämän on mahdollista hyödyntää taiteilijaa tällä hetkellä? Voisiko kansallinen kärkihanke tehostaa toimijoiden törmäyttämistä?

Jos yritystukia halutaan ohjattavan luovaan työhön ja taiteeseen, olisi ensin luotava kansallisella tasolla yhteys päättäjiin ja elinkeinoelämään. Toisaalta taidekentän ja taidealojen oppilaitosten tulisi laajentaa omaa käsitystään taiteilijan mahdollisuuksista toimia yhteiskunnassa erilaisissa töissä ja erilaisten tavoitteiden puolesta.

Yhteiskunnassa tarvitaan luovaa otetta ratkaista monimutkaisia hyvinvointiin, osallisuuteen, vuorovaikutukseen ja oppimiseen liittyviä ongelmia. Tässä olisi mahdollisuuksia taiteelle ja taidelähtöisille menetelmille toimia erilaisissa ympäristöissä ja toiminnoissa. Siksi taiteilijan ja työelämän – yritykset mukaan lukien – tulisi säännöllisesti keskustella saman pöydän ääressä. Yritystuille olisi pian kysyntää.

3+