Olen huomannut urallani kulttuurin asiantuntija- ja johtotehtävissä, että jos haluaa tehdä vaikutuksen kulttuurialalla tai vaikuttaa kulttuurin puolesta, kannattaa lyödä tiskiin numeroita. Niinpä keskityn tässä puheenvuorossani numeroihin.

Yksi kulttuurialan rahoituksen ongelmista on, että tuloksia on vaikeata mitata ja vielä vaikeampaa laittaa numeroiksi. Monistettavia kulttuurituotteita ja -palveluja voi mitata rahassa niiden myyntilukujen ja kassavirran perusteella, mutta ainutkertaiset taideteokset, niiden todellinen arvo ja arvoketjun laajuus jäävät usein hämäräksi.

Ainutkertaiset taideteokset,
niiden todellinen arvo
ja arvoketjun laajuus
jäävät usein hämäräksi.

Miksi taidetta on tarpeen mitata, jos sen arvo on selkeästi mittaamaton? Ymmärrän, että päättäjät tarvitsevat numeroita perustellakseen määrärahojen käytön. Siitä syntyy myös tarve määritellä taiteelle välineellisiä arvoja ja tarve mitata yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Taiteen vaikuttavuus syntyy kuitenkin vain henkilökohtaisen kokemuksen kautta, olkoon sen mittapuuna välineellinen tai puhtaasti taiteellinen arvo. Taiteen välinearvo puolestaan syntyy, jos on syntyäkseen – lähtökohtaisesti sen itseisarvon sivutuotteena.

Nykyisin käytössä olevat tilastollisen menetelmät eivät kerro paljonkaan taiteen vaikuttavuudesta. Henkilötyövuosien, esitysten ja yleisön määrän laskeminen ei ole taiteen vaikutusten kannalta sen mielekkäämpää kuin jos mitattaisiin, montako litraa kyyneleitä on vuodatettu katsoessa jotain elokuvaa, montako valvottua yötä kirjan kirjoittamiseen on kulunut tai montako lasta on syntynyt jonkun musiikin innostaman rakkaussuhteen seurauksena.

Kulttuurin vaikutukset ovat pitkäaikaisia ja monimuotoisia. Kulttuuripolitiikan tutkijat ovat kiinnittäneet huomiota siihen, että kun analysoidaan helposti mitattavia asioita, niin kulttuurin tärkeimmät vaikutukset jäävät huomaamatta.

Tove Janssonin luova työ
on synnyttänyt ehtymätöntä aineistoa
muotoiluteollisuudelle, kustannusalalle ja elokuvateollisuudelle.

Taide on itseasiassa ala, jonka vaikutuksia olemme voineet seurata erityisen pitkään. Jos puhutaan pelkästään kulttuurin kaupallisista vaikutuksista, niin Sibeliuksen sävelmät ovat vieläkin yli 100 vuoden kuluttua maailmalla myydyintä suomalaista musiikkia. Ja Tove Janssonin luova työ on synnyttänyt ehtymätöntä aineistoa suomalaiselle muotoiluteollisuudelle, kustannusalalle ja elokuvateollisuudelle.

Myös taiteilijoiden työn henkistä vaikutusta on ollut mahdollista seurata hyvin pitkällä aikavälillä. Aleksis Kivi ei aikoinaan varmastikaan ajatellut työnsä vaikuttavuutta ja tavoiteltua muutosta, vaikka saikin apurahaa. Silti hän on jättänyt suomalaiselle kirjallisuudelle, teatterille ja elokuva-alalle kiistattoman henkisen perinnön. Rohkeasti ajatellen lukutaidon hyvät Pisa-tuloksetkin voivat olla osittain hänen työnsä vaikutusta.

Ilmi Villacís

4+