Taide yhdistetään ihmisen tunteisiin monin erilaisin tavoin. Usein korostetaan, kuinka taiteilijat ilmaisevat joko omia tunteitaan tai yleismaailmallisia ihmisten tunteita. Taiteen erilaisia ilmaisumuotoja käytetään myös terapeuttisessa mielessä vapauttamassa ihmisiä vaikkapa tunnesolmuista.

Taiteella on paikkansa ihmisen rikkaan tunne-elämän ilmaisijana sekä terapeuttisesti ongelmien ratkaisijana. Me emme kuitenkaan saisi koskaan unohtaa sitä, että taiteen sisältö ja päämäärä eivät koskaan ole ainoastaan tunteellisia ja tunteisiin liittyviä. Liiallisesta tunteiden korostuksesta saattaa olla jopa haittaa koko taidekentälle.

Ihminen ei ole vain tunnetta. Ihmisellä on järki. Juuri järkemme tekee meistä monessa mielessä eläinkunnassa erityislaatuisia. Meidän kulttuurihistoriamme on hyvin myös järjen sekä järjen kautta käsitellyn maailman historiaa. Taiteen tunteet ovat järjen kautta käsiteltyä tunnetta. Samalla tavoin taiteen tunne voidaan vastaanottaa paremmin, jos ymmärrämme vastaanottamamme.

Taiteen sisältö ja päämäärä eivät koskaan ole ainoastaan tunteellisia ja tunteisiin liittyviä.

Ihmisen historiaa voidaan ajoittaa yli seitsemän miljoonan vuoden taakse. Tutkiessamme historiaamme näyttäisi siltä, että ihmiskulttuureissa toistuu kaksi asiaa: uskonto ja taide. Näyttää myös siltä, että ne pyrkivät ihmisen kulttuurissa kohden täsmälleen samaa päämäärää. Taide ja uskonto ovat olleet kulttuureissamme läsnä välittämässä tietoa eteenpäin sekä auttamassa kriisitilanteissa, kuten kuoleman, sairauden tai vaikkapa sodan kohdatessa. Sen lisäksi ne ovat pyrkineet selittämään sellaista, mitä ei ole muutoin pystytty selittämään.

Taiteeseen ihan nimensäkin mukaisesti liittyy aina myös taito. Taiteessa kukin taiteilija osaa tehdä jotain. Kun taito, suurempi osaaminen liitetään henkiseen päämäärään, on tuloksena taidetta.

Euroopassa näyttää olevan vallalla selkeä jako ennen kaikkea kuvataiteen arvostuksen ja sen yhteiskunnallisen aseman kanssa eri maiden välillä. Vanhoilla katolisilla alueilla on kuvataiteella vahvempi ja arvostetumpia asema, kuin vahvasti musiikkia ja sanaa korostavilla protestanttisilla alueilla. Luonnollisestikaan kyse ei enää nykypäivänä ole siitä, mihin ihminen sinänsä uskoo. Kyse on siitä, mihin vanhat alueellisesti koulujärjestelmämme ja opetuksemme tavoitteet pohjaavat.

Suomessa valitettavan suuri osa, taiteen vastaanottajista kohtaa taideteokset ainoastaan tunteen tasolla. Kerromme: Tämä teos vaikutti minuun syvästi; tunsin jotain voimakasta teoksen edessä. Kaikki tuntemuksemme ovat arvokkaita taidetta kohdatessa, mutta jättäessämme pois älyn kautta vastaanottamisen, sivuutamme ison osan teosta.

Kaikki tuntemuksemme ovat arvokkaita taidetta kohdatessa, mutta jättäessämme pois älyn kautta vastaanottamisen, sivuutamme ison osan teosta.

Taiteilija valitsee värit, tekee sommitelman, ottaa esille jonkin aiheen. Hän ilmaisee teoksen aiheen tai aiheettomuuden kautta jonkin sanoman. Jos vastaanottaja ei osaa taiteen kieltä, häneltä jää teoksen sanoma tavoittamatta. Tilannetta voisi verrata huoneeseen, jossa olemme läsnä ja jossa kaikki puhuvat kieltä, jota me emme osaa. Kieltä osaamattomalle kuulijalle voi välittyä monenlaisia tunteita, mutta ei hän silti olisi ymmärtänyt, mistä puheissa oli kyse.

Törmäämme jatkuvasti kovien arvojen maailmassa tilanteisiin, joissa kiistellään siitä, laitetaanko rahaa taiteeseen vaiko sairaalaan tai liikenneympyrään. Tällaisten arvojen maailmassa järki lyö aina ylitse tunteiden, tai ainakin kaikella vaaditaan järjellistä perustelua. Jos me jatkuvasti tyydymme siihen, että taide on vain tunteen, ei myös järjen asia, taide on tuomittu häviämään. Järjen kautta, tunteita arvostaen, voi taide saada riittävän laajan kannatuspohjan yhteiskunnassa ja sille kuuluvan aseman kulttuurimme välttämättömyytenä. Taide ei ole luksusta, se on välttämätöntä!

Liisa Väisänen

3+