1+

Minulle taide on itseisarvoista. Taiteen arvoa tekijälleen, kokijalleen tai maailmalle ei voi mitata sellaisilla mittareilla, joita vaikkapa liike-elämässä tai valtion talousarviota laadittaessa käytetään. Taide on niitä asioita, jotka tekevät ihmisestä ihmisen.

Siksi on hyvä, että yhteiskunnat, organisaatiot ja yksilöt tukevat taiteilijoita. Kuitenkin turhan moni taiteen tai muun luovan alan ammattilainen kituuttaa pienillä ansioilla.

Samaan aikaan suomalaiset yritykset tarvitsevat ennakkoluulotonta ajattelua ja kykyä järjestää maailmaa uuteen uskoon tavalla, joka tuottaa enemmän arvoa kuin nykyiset tekemisen tavat. Tämän takia yritykset tarvitsevat myös yhä enemmän luovuutta: kykyä nähdä ja tehdä toisin. Tämä voisi olla taiteellisen tai muun luovan koulutuksen saaneiden yksi työkenttä.

Kulttuurialat tuottivat viime vuonna 3,6 prosenttia bruttokansantuotteesta.

Kulttuurialat – taide mutta myös esimerkiksi media ja viestintä – tuottivat Export Finlandin mukaan viime vuonna 7,2 miljardin euron arvonlisäyksen, siis 3,6 prosenttia bruttokansantuotteesta. Ruotsin luvut olivat 30,5 miljardia euroa ja 5,8 prosenttia, Britannian 108 miljardia euroa ja 5,2 prosenttia.

Meillä on siis kasvunvaraa.

Jos tämä kasvunvara otettaisiin tehokkaaseen käyttöön, se merkitsisi ensi vaiheessa lisää työtä – ja palkkaa – kaikille niille taidetta ja luovuutta hallitseville tekijöille, jotka ovat valmiita käyttämään lahjojaan ja osaamistaan liike-elämän palveluksessa. Näiden ihmisten työ auttaisi yrityksiä palvelemaan asiakkaitaan paremmin ja tekemään lisää tulosta. Samalla hyvinvointi lisääntyisi yhteiskunnassa: luovuuden avulla loisimme yhteiskuntaan lisää jaettavaa.

Näitä asioita puntaroi hallituksen asettama luovan talouden työryhmä, jota johti professori Anne Brunila. Brunilan ryhmä luovutti raporttinsa huhtikuussa ja ehdotti muun muassa luovien alojen ekosysteemiä tukevan valtiollisen palvelun rakentamista, rahoitusmahdollisuuksien parantamista sekä joitakin muutoksia verotukseen ja sosiaaliturvaan.

Rakenteiden muuttamisen ohella tarvitaan kykyä ja halua vuoropuheluun.

Oma kokemukseni on, että rakenteiden muuttamisen ohella tarvitaan kykyä ja halua vuoropuheluun, jossa molemmat osapuolet – siis luovien alojen ammattilaiset ja liiketoiminnan ammattilaiset – pyrkivät kuulemaan, mitä toinen osapuoli sanoo, tahtoo ja tuntee, ja ymmärtämään, miksi tämä tahtoo sitä mitä tahtoo. Se, joka mielii saada elantonsa soveltamalla luovuuttaan liike-elämään, saa avartaa näkemyksiään niin, että ymmärtää myös bisnestä – ja se, joka haluaa käyttää luovuutta täysimääräisesti asiakkaiden hyväksi, saa opetella ymmärtämään myös taidetta ja luovuutta.

Entä sitten se taiteen itseisarvoisuus? Se on edelleen olemassa. Se, joka on tinkimätön eikä halua taivuttaa luovuuttaan liiketoiminnan palvelukseen, tekee kunniakkaan valinnan. Samalla hän valitsee myös taloudellisen epävarmuuden. Sitä epävarmuutta ei voi poistaa liike-elämän keinoin, sillä liike-elämä noudattaa omaa logiikkaansa siinä kuin taide omaansa. Meidän on hyväksyttävä, että nämä kaksi joutuvat osin elämään täysin erillään toisistaan – ja samalla meidän on ponnisteltava, jotta ne pystyisivät siellä täällä rikastamaan toisiaan.

Elina Yrjölä