Miksi taiteilijat ovat usein taloudellisesti köyhiä? Miksi huomattava osa taiteilijoista vastustaa kaupallisuutta? Miksi taiteen syvin olemus ei selity mittaamalla sen arvoa? Amerikkalainen runoilija Lewis Hyde tarjoaa parhaan tuntemani vastauksen: taide on lahja.

Taiteilijalla on kolme lahjaa

  • Hän saa idean / inspiraation teokseen lahjana.
  • Hänellä on oma lahjakkuutensa, joka mahdollistaa teoksen syntymisen.
  • Valmis taideteos on lahja yhteisölleen.

Sibelius ei tuotekehittänyt Finlandiaa analysoimalla musiikkiteollisuuden asiakastarpeita. Finlandia oli ”pelkästään ylhäältä annetuista teemoista rakennettu, silkkaa inspiraatiota”. Kun kuuntelen julkisen palvelun radiokanavalta Suomen heräämistä Sibeliuksen sävelrunossa, en puntaroi sen tämän hetkistä markkina-arvoa. Koen suomalaisuutta, yhteenkuuluvuuden tunnetta kotimaani historiaan ja kansalaisiin.

Sibelius ei tuotekehittänyt Finlandiaa analysoimalla musiikkiteollisuuden asiakastarpeita.

Yhteisö ei synny laskelmoinnin logiikalla vaan tunnesiteitä kutovien lahjojen avulla. Paradoksaalisesti Nokian slogan kiteytti lahjojen ytimen: ”Connecting People”.

Lahjojen logiikka on täysin erilainen kuin markkinatalouden logiikka. Markkinataloudessa tavoitteena on yksityisomaisuuden kasvattaminen ja turvaaminen. Lahjojen tarkoituksena on niiden antaminen, vastaanottaminen ja eteenpäin välittäminen, ilman takaisinmaksuvelvoitetta. Meihin iskostetun Roope Ankan eetoksen näkökulmasta tällainen arvopohja on käsittämätöntä naiiviutta. Annat pois jotain mihin olit jo saanut iskettyä kyntesi kiinni.

Kulttuuri on lahja meitä edeltäneiden sukupolvien taiteilijoilta
ja uutta kulttuuria luovilta aikalaisiltamme.

Taiteen lisäksi meillä on onneksi vielä jäljellä muutamia inhimillisen kanssakäymisen saarekkeita, joihin pitkäkynnet, mittamiehet ja kirjanpitäjät eivät ole päässeet käsiksi. Vanhemmat eivät (vielä) esitä aikuistuville lapsilleen takaisinmaksulaskelmia 18 vuoden ravitsemus-, huolto- ja turvapalveluista. Aikaamme riivaava mittaamisvimma ei ulotu lasten kasvatukseen tai esimerkiksi elinten luovutustestamentteihin. Kuoltuani paljon rakastanut sydämeni ei ole myytävänä eniten tarjoavalle. Lahjoitan sen eniten tarvitsevalle. Elämä itsessään koetaan vielä lahjaksi, ei palveluksi tai tuotteeksi.

Kulttuuri on meille annettu lahja meitä edeltäneiden sukupolvien taiteilijoilta ja uutta kulttuuria luovilta aikalaisiltamme. Nämä kulttuurin esi-isät ja -äidit kuolevat usein köyhinä taiteilijoina. Suomen kansalliskirjailija Aleksis Kiven viimeiset sanat kuolinvuoteella todistavat lahjojen ajattoman arvon: ”Minä elän!”.

Antti Haase

10+