Mitä olisi Suomi ilman taidetta? Kysymys on käytännössä mahdoton – tuskin kukaan voisi sellaista tyhjyyttä edes kuvitella.

Taiteella on suuri merkitys inhimillisen olemassaolomme kannalta, erityisesti sen rikastuttajana. Se avaa näkökulmia historiaamme, luontoomme, ihmisyyteemme – jopa tulevaisuuteen. Erilaiset taideteokset tuovat meitä yhteen niiden äärelle kokemaan ja keskustelemaan.

Taiteen merkitystä inhimillisen
olemassaolon rikastuttajana
ei voi kukaan kiistää.

On selvää, että tarvitsemme taidetta. Meillä jokaisella on oma ja usein hyvinkin henkilökohtainen suhde kulttuuriin, johon luen taiteen hyvin kiinteäksi osaksi.

Toiset vaalivat suhdettaan huolella, toiset taas jättävät sen satunnaisten ja ehkä ohikiitävienkin tapaamisten varaan. Mutta taiteen merkitystä inhimillisen olemassaolon rikastuttajana ei voi kukaan kiistää.

Taiteen osalta pystymme parantamaan myös asennoitumisessa. Tuntuu kovin vanhakantaiselta, että taiteeseen saatetaan liittää joskus leimoja: että se ei muka kuuluisikaan meille kaikille, vaan ainoastaan jollekin suljetulle sisäpiirille.

Tekijöillä oltava mahdollisuus
rikastuttaa elämäämme
ja kulttuuriperimäämme.

Meillä on hienoja esimerkkejä nykyään, kuinka taide saadaan läheiseksi meille kaikille. Kiertävät näyttelyt, museokortit – nämä vain muutamia mainitakseni.

Meidän on pidettävä huolta siitä, että tekijöillä on mahdollisuus tehdä itsensä näköisiä töitä ja rikastuttaa elämäämme – sekä vielä olennaisemmin kulttuuriperimäämme.

Taide kuuluu jokaiselle ja niin sen kuuluukin olla – ikään, asuinpaikkaan ja tuloluokkaan katsomatta. Taide-elämykset ovat arvo itsessään ja perinteisesti olemme tuon arvon kohottaneet korkealle. Pidetään siitä huoli vastaisuudessakin.

5+