Vuoden 2017 suurin uusien työpaikkojen kehittäjä oli kulttuuri- ja vapaa-aikasektori. Kun suomalainen suurteollisuus työllistää kahdeksan prosenttia työvoimasta, tulee taide, kulttuuri ja luova sisällöntuotanto toiseksi seitsemällä prosentilla. Pääkaupunkiseudulla se on jo suurin työllistäjä.

Bruttokansantuotteesta se vastaa 7,3 %:n osuudesta, välillisinä palveluina vielä suuremmasta luvusta – siitä huolimatta, että innovatiivisuutta ja luovuutta korostava päättäjäkuntamme on unohtanut alan taloudelliseen marginaaliin. Elinvoimaisin taloudellinen kehitys taiteen, kulttuurin ja luovan sisällöntuotannon aloilla on tapahtunut viime vuosina vastoin poliittisia ja taloudellisia realiteetteja, kuin luonnonvoimasta.

Suomella on innovaatiopotentiaali,
joka jää rasittamaan kortistoja.

Taiteilija on edelleen lainsuojaton sosiaaliturvan viidakossa. Hän on myös usein vailla oman alansa työmahdollisuuksia ja elättää itsensä alan liepeiltä tai kokonaan oman alan ulkopuolelta löytyvillä satunnaisilla pätkätöillä.

Otan kuvaavan esimerkin teatterialalta: Suomen teatteriohjaajien ja dramaturgien ammattiliittoon kuuluu nykyisellään reilut 350 jäsentä. Vakinaisella teatterikiinnityksellä heistä toimii vajaa 30 – siis noin seitsemän prosenttia.
Loput taistelevat mahdollisuuksista vierailuohjauksiin tai projektikiinnityksiin. Sekin käy vuosi vuodelta vaikeammaksi teatterien säästöpaineiden vuoksi.

Koko ajan alalle koulutetaan lisää osaavia nuoria. Suomella on valtava korkeakoulutettu, luova ja kunnianhimoinen innovaatiopotentiaali, joka kasvaa vuosi vuodelta ja jää rasittamaan kortistoja.

Entä jos siihen viimein alettaisiin suhtautua elinkeinoelämän potentiaalina, Suomen nousun mahdollistavana kasvutekijänä? Euroopan unionihan on jo omassa budjettikehyksessään oivaltanut kulttuurin merkityksen kaikilla hallinnonaloillaan.

Taide, kulttuuri ja luova sisällöntuotanto
ovat jo nousseet
elinkeinoelämän keskiöön.

Yritystukimäärärahat tulisi suunnata alalle, jolla tapahtuu todellista uutta innovaatiota ja työllistymistä. Näin saataisiin aikaan aitoa yhteiskunnallista ja kansantaloudellista kasvua. Raakatuotannon sijaan luovat alat tuottavat lopputuotteita, jotka tasapainottavat vientiä myös laskusuhdanteen aikaan.

Selvää on kuitenkin, etteivät opetus- ja kulttuuriministeriön minimaaliset määrärahat riitä tuottavaan rakennemuutokseen. Taide, kulttuuri ja luova sisällöntuotanto on hyväksyttävä tulevan hallituksen kärkihankkeeksi, johon panostavat kaikki hallinnonalat, keskeisimpänä työ- ja elinkeinoministeriö. Muutoksen kaikki edellytykset ovat jo olemassa. Ne tulisi vain ottaa käyttöön.

Hallituksen ounastelema rakennemuutos on jo täällä. Taide, kulttuuri ja luova sisällöntuotanto ovat jo nousseet elinkeinoelämän keskiöön. Koko alaa käsitellään kuitenkin päättäjätasolla kuin se olisi puuhastelua eikä elinkeinotoimintaa.

Nyt laaditaan tavoitteita seuraavan hallituksen tavoiteohjelmille. Samalla synnytetään yhteistä rintamaa, jotta taide, kulttuuri ja luova sisällöntuotanto ovat seuraavan hallituksen kärkihanke, joka huomioidaan kaikkien hallinnonalojen budjetoinnissa.

2+