Viime perjantai oli näyttelijä-ohjaaja Bakr Hasanille ilon päivä. Hallinto-oikeus kumosi Maahanmuuttoviraston eli Migrin häntä koskevan kielteisen turvapaikkapäätöksen. Bakr pakeni kotimaastaan vuonna 2015 jouduttuaan vainon kohteeksi taiteensa vuoksi.

Suomi ei halunnut antaa Bakrille suojelua. Päätöksessään Migri kehotti Bakria palaamaan kotimaahansa ja luopumaan ammatistaan sekä näkemystensä julkisesta esittämisestä. Aivan kuten Irakissa vainoa harjoittavat tahot.

Turvapaikkapuhuttelussa Bakr oli kuvannut työtään Bagdadissa ja kertonut, että hänen teatteriryhmänsä jäseniä oli tapettu uskonto- ja yhteiskuntakriittisten esitysten takia. Monet esityksistä perustuivat länsimaisiin klassikoihin. Bakr oli kertonut sovituksestaan Samuel Beckettin näytelmästä Huomenna hän tulee, jossa hänen esittämänsä henkilö väitti kaikkien uskontojen olevan valhetta. Migri ei tunnistanut maailmankuulua teosta eikä Nobel-palkittua kirjailijaa, jonka nimi puutteellisen tulkkauksen seurauksena vääntyi Sumael Bikitiksi.

Migri määrittelee Bakrin työn
satunnaiseksi puuhasteluksi.

Päätöstekstissä Migri määrittelee Bakrin työn satunnaiseksi puuhasteluksi ja huomionhakuiseksi shokeeraamiseksi. Teatterikriitikkona Migri on hyvin epäjohdonmukainen. Ensin se ilmaisee, ettei Bakrin työllä ole taiteellista tai poliittista merkitystä. Heti perään se kehottaa häntä luopumaan yleisesti halventavina pidettyjen näkemystensä esittämisestä.

Bakrin taide on siis yhtä aikaa vähäpätöistä ja epäpoliittista, mutta kuitenkin niin poliittista, että tekijän on syytä luopua siitä!

Suomalaiset teatterialan järjestöt kirjoittivat Bakrin tapauksesta vetoomuksen. Yle Uutiset haastatteli tässä yhteydessä Migrin turvapaikkayksikön johtajaa Esko Repoa ja kysyi, mitä tahoja virasto konsultoi ammattitaiteilijoita koskevissa päätöksissään. ”Meidän ei tarvitse olla Migrissä erikseen muusikkoja, kirjailijoita tai taidemaalareita kyetäksemme selvittämään taiteilijataustaisten hakijoiden asiaa”, Repo vastasi.

Suomen valtio tekee siis vainon kohteeksi joutuneita taiteilijoita koskevat turvapaikkapäätökset ilman taiteeseen liittyvää asiantuntemusta. Taiteen poliittisuus on monimutkainen ja varsin kontekstisidonnainen juttu.

Vainon kohteeksi voi joutua
yhtä lailla poliittisen teatterin tekijä
kuin klassisen musiikin soittajakin.

Teemme Kansallisteatterissa parhaillamme Toinen koti -esitystä, jossa pakolaisena Suomeen tulleet taiteilijat esiintyvät yhdessä täällä kauan vaikuttaneiden taiteilijoiden kanssa. Esityksen käsikirjoitusta varten olemme haastatelleet lähes kahtakymmentä vuoden 2015 aallossa Suomeen tullutta ammattitaiteilijaa.

Olemme todenneet, että esimerkiksi Irakissa vainon ja kidutuksen kohteeksi voi joutua yhtä lailla poliittisen teatterin tekijä kuin klassisen arabialaisen musiikin soittajakin. Pelkkä instrumentin kanssa kadulla liikkuminen on tietyissä olosuhteissa käveleväksi maalitauluksi asettumista.

Suomen tehostettu maahanmuuttopolitiikka on muuttanut jotain siinä, miten käsitämme sananvapauden. On syytä olla huolissaan, kun valtio pyytää vainon kohteeksi joutuneita taiteilijoita ja toimittajia palaamaan kotimaahansa ja vaihtamaan ammattiaan, koska näissä ammateissa työskenteleminen ”ei ole ominaispiirre, joka olisi synnynnäistä, muuttumatonta tai muulla tavalla olennaista henkilön identiteetille, omatunnolle tai ihmisoikeuksien toteutumiselle”.

Ovatko Migrin virkailijat tulleet ajatelleeksi, ettei vainotun taiteilijan tai toimittajan kotimaassa välttämättä uskota henkilön äkkinäiseen muutokseen?

Migri on ehdottanut ammatinvaihtoa ahkerasti. Julkisuudessa ovat olleet Bakrin lisäksi mm. muusikko Samer Saad ja toimittaja Waleed Al-Gburi. Pelkästään meidän suppeassa aineistossamme tapauksia on useampia.

Nähdäkseni Migrillä ei ole varaa ylimielisyyteen. Jos asiantuntemusta ei omasta takaa löydy, on syytä konsultoida ulkopuolisia tahoja. Yksikin väärän päätöksen takia menetetty ihmishenki on liikaa.

Onneksi hallinto-oikeus on nyt osoittanut ymmärtävänsä sananvapauden universaalin merkityksen eikä taivu sivistysvaltion peruspilareiden nakertamiseen poliittisen paineen alla.

Vapaa sana ei maadu eikä kuole.

Jussi Lehtonen

38+