Kunnat ovat keskeisiä perusoikeuksien toteuttajia Suomessa. Ne huolehtivat (ainakin vielä) oikeuksistamme saada sosiaali- ja terveyspalveluita, kun elämässämme sattuu jotain odottamatonta tai sairastumme. Kunnat toteuttavat oikeuttamme käydä koulua ja lasten oikeutta päivähoitoon. Nämä perustavanlaatuiset oikeudet ovat kirjattu perustuslakiin, jossa todetaan ihmisten olevan oikeutettuja muun muassa maksuttomaan perusopetukseen sekä välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon.

Kunnat vastaavat kuitenkin myös oikeuksistamme sielun ravintoon. Siitä huolimatta taide ja kulttuuri nähdään harvemmin kuntalaisten perusoikeutena, vaan pikemminkin kuntapalveluita täydentävänä, “kivana lisänä”. Kulttuuripalvelut nähdään useimmiten kunnan vetovoimaa lisäävinä, mutta harvemmin kunnan ydintoimintana. Tästä ajattelutavasta seuraa, että kulttuuripalvelut yleensä joutuvat leikkurin kohteeksi kun säästetään, sekä että ihmisten oikeus kulttuuriin ja taiteeseen ei tällä hetkellä toteudu tasavertaisesti.

Kunnat vastaavat myös oikeuksistamme sielun ravintoon.

Kaikki lapset eivät pääse musiikki- tai kuvataideluokille. Kaikki perheet eivät mene vapaa-ajallaan teatteriin tai museoon. Kaikki kuntalaiset eivät ole vierailleet kunnan taidelaitoksissa, ja vaikka kirjastossa olisivat käyneetkin, eivät välttämättä kirjoja lainaamassa. Ikääntyneet ja fyysisen tai psyykkisen toimintakyvyn rajoituksen omaavat eivät välttämättä pysty harrastamaan kulttuuria tai taidetta lainkaan, vaikka olisivat kiinnostuneita.

Kunnallisen kulttuuri- ja taidepolitiikan lähtökohdaksi tulisi ottaa kulttuuri julkisena palveluna ja jokaiselle kuntalaisena kuuluvana perusoikeutena – lapsuudesta vanhuuteen. Päiväkotien ja peruskoulujen kulttuuripolkujen kautta tulee tutustuttaa jokainen lapsi kunnan kulttuuritarjontaan. Prosenttiperiaatteella ja kaavoituksen taidemaksulla tuodaan taide osaksi jokaisen kuntalaisen arkiympäristöä. Tarjoamalla työttömille ja muille pienituloisille alennuksia tai maksuton pääsy museoihin, teatteriin ja konsertteihin. Näin mahdollistetaan kaikille kulttuurinautintoja lompakon paksuudesta riippumatta.

Mahdollistetaan kaikille kulttuurinautintoja lompakon paksuudesta riippumatta.

Taide voi myös olla osa niitä palveluita, joita kunta tarjoaa ihmisten hyvinvoinnin lisäämiseksi. Oulun kaupunginteatteri järjestää Seniorisoppa-tapahtumia ikääntyneille. Kymmenen euron hinnalla pääsee teatteriin päivänäytökseen ja saa samalla keittolounaan. Turussa filharmoninen orkesteri on järjestänyt jalkautumisviikkoja, jolloin muusikot eri kokoonpanoissa yllättävät esiintymällä eri puolilla kaupunkia, keskellä kuntalaisten arkea. Molemmissa kaupungeissa esityksiä on myös tuotu vanhusten palvelutaloihin.

Kulttuuri ja taide perusoikeutena -ajattelu on tärkeä lähtökohta, koska se haastaa kuntapäättäjät tarkastelemaan kunnan harjoittaman kulttuuripolitiikan niin kunnan rahoituksen, lippujen hintojen ja maksujen sekä koko kulttuuritoimen toimintamallien kautta. Taide ja kulttuuri ei tule nähdä vain kaiken muun toiminnan lisäksi hoidettavana “kivana lisänä”, vaan kunnan perustehtäviin kuuluvana palveluna, joka kuuluu kaikille – iästä, taloudellisesta asemasta ja toimintakyvystä riippumatta.

Kuva: Minna Kallinen

6+