Kun romanit tulivat Eurooppaan lähes tuhat vuotta sitten, he toivat mukanaan esiintyvän taiteen kulttuurin – laulun, tanssin, soiton, sirkusseurueet ja taitotemppuilun. Tämä oli tervetullutta ajanvietettä ruhtinaiden ja kuninkaiden hoveissa. Miguel de Cervantes Saavedran tuotannossa romanit olivat läsnä jo 1600-luvulla novellissa Mustalaistyttö.

Filosofian tohtori Raiko Djuricin Euroopan neuvostolle laatiman selvityksen mukaan romanit ovat vaikuttaneet laajasti eurooppalaiseen kulttuuriperintöön. Vaikutukset näkyvät klassisen musiikin tuotannossa, oopperoiden aiheissa, maalaustaiteessa ja esiintyvän taiteen muodoissa.

Ajatellaanpa vaikka Pjotr Tšaikovskia, Sergei Rahmaninovia, Straussin veljeksiä, Béla Bartókia, Victor Hugota, Bisènin Carmen oopperaa jne. Viime vuosisadan yksi tunnetuimpia näyttämötaiteen ikoneja ja elokuvan tekijöitä oli romanitaustainen Charlie Chaplin. Klassikkoelokuvien romanitaustaiset tähdet, kuten Rita Hayward ja Yul Brynner, toivat oman osansa näyttämötaiteen historiaan.

Monet merkittävät romanitaitelijat ovat antaneet panoksensa myös Suomen kulttuuriperintöön.

Monet merkittävät romanitaitelijat – Anneli Sauli, Yrjö Tähtelä, Taisto Tammi, Markus Allan, Hortto Kaalo -ryhmä, Anneli Sari, Kyösti Roth, Rainer Friman ja monet monet muut – ovat antaneet panoksensa myös Suomen kulttuuriperintöön.

Kun romanit saapuivat 1500-luvun puolivälin tienoilla Suomen maa-alueelle, heidät koettiin uhkaksi. Köyhyys ja kiertävä elämäntyyli luokittelivat heidät hylkiöiksi, joiden ei katsottu ansaitsevan samoja oikeuksia kuin muiden. Tänä päivänä ilmiö tunnetaan mustalaisvastaisuutena eli antigypsisminä.

Itsenäisessä Suomessa vähemmistöt, kuten romanit ja juutalaiset, saivat Suomen kansalaisuuden vuonna 1919. Sotien aikaan vähemmistöjen edustajat olivat tervetulleita maan puolustukseen. Taistelukentillä ei tunnettu erilaisuutta – oli vain suomalaisia, jotka taistelivat rinta rinnan.

Vähemmistöjen oikeudesta omaan kieleen ja kulttuuriin alettiin kuitenkin puhua vasta 1990-luvulla. Kansainvälisten sopimusten allekirjoituksen ja perustuslakiuudistuksen myötä tunnustettiin, että Suomi on monikulttuurinen maa, ja sen kansalaiset koostuvat monista heimoista, joiden kulttuurinen rikkaus on osa suomalaista kulttuuriperintöä.

Kansakuntamme moninaisuus kuvastaa kulttuuriamme.

Sana kulttuuri pitää sisällään ajatuksen siementen laittamisesta maahan ja niiden kasvamisesta joksikin. Tämä kielikuva kertoo myös siitä, että sanaan kulttuuri liittyy aina kasvu ja muutos. Se on myös ryhmä- ja aluesidonnaista sekä historialliselta näkökulmaltaan aikasidonnaista. Kulttuuri elää ja muuntuu koko ajan.

Nykypäivänä sana kulttuuri pitää sisällään sosiaaliset käyttäytymismallit, perinteet, arvomme, uskontomme, kielemme ja tapamme puhua sekä pukeutua, ruokatottumukset, urheilun, tieteen ja taiteen tekemisen jne. Yhteisömme tai kansakuntamme moninaisuus kuvastaa siis kulttuuriamme ja peilaa sen arvoja nykyhetkeen.

Romanikulttuurista voidaan sanoa, että se on ihmissuhdekulttuuri, jonka muodostavat erilaiset ihmiset. Ihmisten yksilöllisistä taidoista syntyy kulttuurista rikkautta, jonka pohjana on vahva identiteetti.

Eräs romanityttö kirjoitti äskettäin: ”Kohtele minua minuna, niin minäkin kohtelen sinua sinuna”. Tätä on kulttuurinen moninaisuus satavuotiaassa Suomessa vuonna 2017!

Romanien kansallispäivää vietetään 8. huhtikuuta. Päivää vietetään muun muassa Helsingin Kulttuuritalolla Kotimaani ompi Suomi – romanit 500 vuotta 100-vuotisessa Suomessa -hankkeen avauskonsertilla. Mustalaismusiikin kuninkaat ja kuningattaret -konsertti alkaa klo 18. Hankkeen suojelija on tasavallan presidentti Sauli Niinistö.

Miranda Vuolasranta

4+