Lukutaidolla ja lukemisella on suuri merkitys suomalaisille. Lukutaito on ollut se henkinen kuokka, jolla olemme kuokkineet itsemme irti suosta, ja jonka avulla yhteiskuntaluokkaan kiinnittävästä kohtalosta on voinut nousta. Lukutaito on selviytymistaito, mutta sen lisäksi se on mahdollistanut tasa-arvoisen yhteiskunnan, joka on kansainvälisten mittausten mukaan yksi onnellisimmista. Uskon, että lukutaito ja runsas lukeminen ovat syynä siihen, miksi olemme pärjänneet niin hyvin kansainvälisissä oppimisvertailuissa.

Kutsumme itseämme lukijakansaksi ja sitä olemme vahvasti olleet, mutta mitä meille nyt on tapahtumassa? Yleisen kirjallisuuden myynti on laskenut Suomessa viimeisen kymmenen vuoden aikana 40 %. Pidemmällä ajanjaksolla, mutta samanaikaisesti, kirjastojen määrä on maassamme pudonnut 50 %.

Lukutaito on ollut se henkinen kuokka, jolla olemme kuokkineet itsemme irti suosta.

Kuulen opettajilta, että lasten ja nuorten osaaminen jakaantuu selvästi vahvemmin kuin aikaisemmin. Luokkahuoneen sisään on syntymässä kaksi luokkaa. Kymmenvuotiaiden suomalaislasten asenne lukemiseen on kansainvälisissä vertailuissa jo kolmanneksi kielteisin. Sanavarasto surkastuu ja kirjoitustaito heikkenee, mikä kaikki vaikuttaa oppimistuloksiin. Luokkahuoneen sisällä syntyvät luokkaerot ovat jo näkyvää todellisuutta sen ulkopuolellakin.

Lukijoiden vaativa ja lahjomaton maku tuntuu muuttuvan ja elävän digitaalisessa ajassa entistä nopeammin. Vapaa-aika ja sosiaalinen tila siirtyvät digitaalisille alustoille, sosiaaliseen mediaan ja erilaisiin keskusteluryhmiin. Kirjallisuuden pitää mennä sinne, minne lukijatkin menevät. Meidän kaikkien kirjojen kanssa työskentelevien haasteena on vastata näihin ajan vaatimuksiin.

Entäpä nuo edellä mainitsemani madonluvut? On myönnettävä, että Suomessa kirja-ala on auttamatta laskusuunnassa – ja se välittyy kaikkiin alan toimijoihin kirjailijoista, kuvittajista ja kääntäjistä alkaen. Töitä on vähemmän ja kynnys edes hakea apurahoitusta työlleen kasvaa. Koska kirjoja myydään vähemmän, niistä kertyy vähemmän tekijänpalkkiota tekijöille – ja vähemmän tuloa yrityksille. Kirja-ala on symbioottinen.

Kirjailijat ovat kulttuurin pohjatyön korvaamattomia tekijöitä ja oman aikansa tuntosarvia.

Digitaalisuus tulee osaltaan vastaamaan saavutettavuuteen, kun kirjastojen ja kirjakauppojen määrä vähenee, mutta se ei ainakaan vielä ole ratkaisemassa kokonaisongelmaa. Toivoa herättävää on se, että vaikka suurinta pudotus on aikuislukijoissa, lastenkirjat ovat edelleen pitäneet pintansa – kaikesta huolimatta me siis uskomme, että lukemisella on merkitystä ja haluamme uusien sukupolvien löytävän lukemisen ilon.

Siihen, että kirjallisuutta Suomessa edelleen tehdään ja julkaistaan, tarvitaan meitä kaikkia. Kirjailijat ovat kulttuurin pohjatyön korvaamattomia tekijöitä ja oman aikansa tuntosarvia. He tuovat laajemmalle joukolle näkyväksi jotain sellaista, josta on kylvetty vasta siemen. Kirjailija kuokkii maaperää lukemiselle: nostaa näkymättömän esiin. Meille muille resepti on yksinkertainen: ostakaa kirjoja, lainatkaa kirjoja, puhukaa niistä. Pistetään pystyyn kansanliike lukemisen puolesta!

(tiivistelmä puheesta Pentinkulman päivillä 5.8.2017)

Saara Tiuraniemi

5+