”Kulttyyri, kulttyyri, kulttyyri,
Tuo huuto on Suomessa syyri
Mutta mikä se on se kulttyyri
Kas siinäpä pulma on syyri”

Näin runoili aikanaan Eino Leino ja piikitteli oman taiteenlajinsa kautta kulttuurielämän hienostelua …sitä ”korkeakulttyyriä”.

Runo kuvaa kuitenkin mainiosti sitä asennetta, mikä piilee monien puseron alla. Kulttuuria on pidetty usein toimintana, jota voivat ymmärtää ja harrastaa vain harvat. Tämä on johtanut käsitykseen, että kulttuuri ei kuuluisi normaaliin elämään – ja että taidetta tekevät pelkästään poikkeusyksilöt.

Meillä kaikilla on läpi elämän kestävä suhde kulttuuriin; suhde jonka muodot vaihtelevat elämän eri vaiheissa.

Lapset käyttävät luovuutta ja taiteen ilmaisutapoja rikkaasti arkipäivässään. Nuoret elävät erityisesti populaarikulttuurissa kulttuuristen viestien ja sisältöjen keskellä. Osalle ihmisistä kulttuurista tulee ammatti tai harrastuksena tärkeä elämän sisältö. Kun tehdään valintoja esimerkiksi asuinpaikasta ja työpaikasta, esteettiset seikat ja kulttuuripalvelut vaikuttavat päätöksiin. Ikääntyvien kohdalla taide- ja kulttuuritoiminnan on havaittu parantavan koetun terveyden tilaa.

Meillä kaikilla on läpi elämän kestävä suhde kulttuuriin.

Kun taiteen ja kulttuurin merkitystä yksilöille hahmotetaan heidän elämänkulkunsa näkökulmasta, taide ja kulttuuri on syytä nähdä vähintäänkin jatkumona, jossa edetään askelmalta toiselle, tai prismana, josta löydetään aina uusia alueita ja sävyjä.

Taidepolitiikan tehtävä on avata ihmisille mahdollisuuksia ja vahvistaa heidän kykyjään löytää taiteellisten ilmaisujen moninaisuus.

Koska kulttuuri koskee koko yhteisöä, on luonnollista, että yhteisön eri toimijat haluavat sen kehittymiseen myös vaikuttaa. Kulttuuri – ja taide sen mukana – on aina ollut vallankäytön, ideologisen ja poliittisen kamppailun ja hyödyntämisen kohde. Demokraattisissa valtioissa taide- ja kulttuuripolitiikan periaate on, että taiteellisen työn sisältöihin ei puututa, toisin kuin totalitaarisissa valtioissa. Taiteen sisällöllinen kehitys on taiteilijoiden asia.

Demokraattisissa valtioissa taide- ja kulttuuripolitiikka on kansalaisyhteiskunnasta kumpuavan moniarvoisen keskustelun ja parlamentaarisen sopimisen alue muiden politiikan alueiden tapaan. Kulttuuri ei siis ole jossain karsinassa, vaan todellisuudessa kulttuuri on vaikuttamassa monin tavoin jokaisen elämässä.

Sari Essayah

2+