Olin viisi vuotta vanha, kun äitini sairastui vakavasti ja joutui kauas sairaalaan. Asuimme lossin takana Soisalon saaressa ja äitini tuntui lentäneen kauas pois. Pelkäsin, ettei hän palaa.

Asuimme kyläkoululla, jossa isäni oli opettajana. Lopulta hän heltyi ja antoi minun tulla takapulpettiin istumaan oppitunneille. Olin oppinut lukemaan ja nyt pääsin isompien seuraan oppimaan uusia asioita. Ahmin karttakirjoja ja halusin jo silloin matkustaa eri puolille maailmaa. Luin koulun kirjaston kirjoja, ja piirsin.

Minun piti istua oppitunneilla hiljaa, ja niinpä lukemisen ohessa löysin paperin ja värikynät. Sairaalassa työskennellyt mummoni kantoi minulle röntgenkuvista yli jääneitä keltaisia jätepaperiarkkeja piirustuspaperiksi.

Jälkeenpäin minusta tuntuu, että olen aina piirtänyt. Myöhemmin harrastus laajeni maalaamiseen. Vieläkin toiveeni on matkustaa Italiaan maalauskursseille. Teen sen jonakin päivänä.

Me kaikki tarvitsemme
taidetta.

Taiteen ja itseilmaisun voimasta kertoo kuinka ihmiset ankarissakin oloissa löytävät luovan keinon purkaa tunteitaan ja jäsentää ympäröivää maailmaa. Kun maalaan, koko muu maailma sulkeutuu ympäriltäni ja voin keskittyä edessäni olevaan kankaaseen. Aivan kuten kallion pinta ennen kuvan tekemistä oli esihistorialliselle maalarille tabula rasa, niin se on jokaiselle maalarille tänäänkin.

Me kaikki tarvitsemme taidetta, muodossa tai toisessa. Teemme sitä ammattina tai harrastuksena, nautimme siitä katsojana tai kuuntelijana.

Taiteen perusopetus
on yksi sivistyksen mittari.

Pieni kansa ja pieni kielialue ei voi aina taata toimeentuloa pelkällä taiteen myynnillä. Taiteen ammattilainen maksaa elämisestään kuin kuka tahansa palkkatyössä oleva.

Parempi taide ei synny kärsimyksestä tai nälässä. Taiteen ammattilaisen on myös elettävä työllään. Yhteiskunnallinen tuki taiteelle ja taidelaitoksille on hyvinvointivaltiossa välttämättömyys. Kun se toteutetaan oikeudenmukaisesti, niin siitä hyötyvät kaikki. Immateriaaliset korvaukset on pidettävä ajan tasalla myös digitalisoituvassa maailmassa.

Taiteen perusopetus kouluissa, opistoissa ja harrastusmahdollisuuksissa on yksi sivistyksen mittari. Omasta kokemuksesta tiedän kuinka kirjat, valkoinen paperi ja värikynät voivat avata oven kokonaan uuteen maailmaan. Ja sieltä, taiteen poluilta, ei halua palata takaisin, vaan haluaa avata lisää uusia ovia.

Tuula Haatainen

Kuva: Meeri Koutaniemi

4+