Perheeni ei ollut kiinnostunut taiteesta, eikä meillä ollut kotona lainkaan kirjoja.

Isäni oli poliisi, äitini matematiikan opettaja. Lapsena ja nuorena suorastaan inhosin kirjallisuutta, olin kiinnostunut lähinnä urheilusta ja matematiikasta. Joskus lukion lopulla aloin kiinnostua filosofiasta ja kaunokirjallisuudesta törmättyäni teksteihin, jotka aidosti vaikuttivat merkittäviltä. Muistan yhä, millaisen vaikutuksen minuun tekivät Po Chü-i ja Gertrude Stein, filosofeista etenkin Ludwig Wittgenstein. Pitkälti kiinalaisten klassikoiden ja amerikkalaisen kokeellisen kirjallisuuden innostamana aloin itsekin kirjoittaa, yhtä intensiivisesti runoutta ja proosaa.

Arvoin lukion jälkeen matematiikan, filosofian ja kirjallisuuden opintojen välillä. Lopulta päädyin filosofian pariin. Vuonna 2010 valmistuin Helsingin yliopistosta valtiotieteen maisteriksi pääaineenani filosofia, sivuaineena kansainvälinen politiikka. Minua kiinnostivat erityisesti filosofian historia ja poliittinen filosofia.

Kävin kahdesti vaihto-oppilaana: ensin roomalaisessa LUMSA:n yliopistossa, sitten University of Melbournessa. Opiskeluaikoina toimin myös Tuli&Savu -lehden päätoimittajana ja kirjoitin ensimmäiset teokseni, runokokoelmat Virrata että ja Texas, sakset.

En koe, että yliopisto-opinnoista olisi juuri ollut hyötyä työni kannalta, pikemminkin ne veivät turhaan aikaa ja pakottivat kirjoittamaan öisin. Olen kuitenkin iloinen, että sain opiskelujeni ansiosta oleskella ulkomailla. Myöhemminkin pitkät ulkomailla vietetyt jaksot ovat olleet keskeisiä työni kannalta. Olen käynyt useissa residensseissä ja matkustellut muutenkin paljon. Suomen helposti ummehtuvasta ilmapiiristä on hyvä päästä pois, saada etäisyyttä kieleen ja käydä aktiivisesti ulkomaisissa museoissa ja gallerioissa.

Kuvataide, musiikki ja kokeellinen elokuva ovat minulle aivan yhtä olennaisia virikkeitä kuin kirjat. Suomalainen kirjallisuusmaailma on pitkään ollut niin uuvuttavan konservatiivinen, että jo senkin vuoksi on olennaista seurata, mitä muissa maissa ja muilla taiteenaloilla tapahtuu.

Kuuden runoteoksen ja yhden novellikokoelman julkaisemisen ohessa olen toimittanut kokeellisen runouden antologian Vastakaanonin, kirjoittanut elokuvan Mannerlaatta, kamarioopperan Autuus sekä kollektiiviromaanin Ihmiskokeita yhdessä kolmentoista muun kirjailijan kanssa. Monia  runojani on sävelletty kuoroteoksiksi, ja tekstejäni on käännetty yli kymmenelle kielelle.

Olen saanut useita taidepalkintoja, jotka ovat tuntuneet enemmän tai vähemmän sattumanvaraisilta. Toisaalta ne ovat olleet apurahojen lisäksi pitäneet minut elossa ja usein olleet suoranaisia pelastuksia. Apurahojen merkitys on ollut työni kannalta koko ajan ratkaiseva, niin vähäisiä ovat kirjojeni myyntitulot ja projektien palkkiot. Toivon todella, että taiteilijoiden epävarmaan asemaan saataisiin parannusta.

Olen saanut työskennellä hienojen ja omaperäisten taiteilijoiden kanssa monissa yhteistyöprojekteissani. Näistä kokemuksista olen erityisen kiitollinen. Ohjaajat Mika Taanila ja Emilia Kokko, säveltäjä Antti Auvinen, sirkustaiteilija Kalle Nio, runoilija Kristian Blomberg ja kirjailija Jaakko Yli-Juonikas ovat monien muiden ohella todella laajentaneet mieltäni ja saaneet uskomaan taiteen merkitykseen.

Asun jälleen synnyinkaupungissani, mutta matkustelen paljon. Uskon vetelehtimiseen, ajelehtimiseen ja epäonnistumiseen paljon enemmän kuin määrätietoisuuteen, kunnianhimoon tai laadukkuuteen. Pidän päiväunista, viinistä sekä pitkistä, vellovista keskusteluista. Kirjoittaminen tuottaa minulle yhä syvää tyydytystä ja iloa, vaikeata sanoa miksi. Silloin tällöin lakkaan kirjoittamisen muutamaksi viikoksi – vain huomatakseni, miten avuton olen ilman kynää ja paperia.

Kuva: Mikko Vähäniitty

3+