Taidekentällä on pitkään käyty keskustelua nykyisen galleriavuokrakäytännön purkamisesta. Kyseessä on vakiintunut järjestelmä, jossa taiteilija maksaa taiteilijajärjestön, liiton tai osuuskunnan näyttelytilasta vuokraa, joka vaihtelee paikasta riippuen sadoista euroista tuhansiin. Vastineeksi taiteilija järjestää näyttelyn toivoen sekä teosmyyntiä että näkyvyyttä, joka mahdollisesti edesauttaa taiteilijan uraa. Sen sijaan, että taiteilija vastaa näyttelytoimintaa pyörittävän tahon taloudellisista toimintaedellytyksistä, tulisi jähmeitä rakenteita tukeva rahoitusmalli uudistaa.

Jähmeitä rakenteita tukeva rahoitusmalli tulisi uudistaa.

Taiteilijavetoinen galleriatoiminta nojaa vanhentuneeseen malliin, jossa taiteen esittämisen valta siirrettiin pois instituutioilta ja samalla tuotettiin uudentyyppistä näyttelyajattelua. Aloite, joka kytkeytyi taiteilijoiden edellytyksiin tuottaa kriittistä ja alaa uudistavaa näyttelytoimintaa on kääntynyt alkuperäisiä pyrkimyksiään vastaan.

Nykyisessä rahoitusmallissa taiteilijavetoisille tiloille jää vähän­ – jos lainkaan – mahdollisuuksia uudistaa toimintaansa tai reagoida aikaansa. Vuokrakäytäntö on ajanut eri tilojen strategiat ja sisällöt kunnianhimottomiksi. Malli myös sulkee pois kutsukäytännön, jonka suurimpana mahdollisuutena (näyttelyvalinnoista vastaavien päätäntävallan lisäksi) voidaan nähdä dialogipohjainen työskentely taiteilijan ja näyttelypaikan/kuraattorin välillä. Sen sijaan, että taiteilija pyrkii paperilla vakuuttamaan valintaraadin työnsä merkityksellisyydestä, voisi näyttelyn konteksti ja lähtökohdat tarkentua prosessissa eri tahojen yhteistyönä.

Vuokrakäytäntö on ajanut eri tilojen sisällöt kunnianhimottomiksi.

Esimerkiksi Taiken toiminta-avustuksista nauttivien tahojen menestystä mitataan numeroin, kuten kävijämäärillä ja näyttelyhakemusten määrällä. Sen sijaan olisi mahdollista kysyä minkälainen näyttelyohjelma koetaan merkitykselliseksi tässä hetkessä.

Kun taiteilijavetoinen toiminta perustuu pääsääntöisesti vapaaehtoisuuteen, tulisi tuotettavan sisällön olla merkityksellistä myös tekijöilleen. Vuonna 1988 perustettu Titanik toimii tällä hetkellä vuokrattomana näyttelytilana riittämättömästä rahoituksesta huolimatta, sillä uskottava toiminta ei voi perustua staattisten käytänteiden ylläpitämiselle. Titanik haluaa tarjota merkityksellisen työskentelykontekstin ja jatkossa taiteilijoille työstään asianmukaisen korvauksen.

Mikäli tarvetta konkreettiselle muutokselle ei haluta nähdä, tulevat kiinnostavat sisällöt hakeutumaan valkoisen kuution ulkopuolelle.

Eliisa Suvanto

6+