Otsikkoa kirjoittaessani tiedän ärsytyskynnyksen heränneen monella lukijalla. Hämmästyttävää miten yhteiskunnassa, joka nauttii hyvinvoinnistaan pitkälti juuri sukupuolten välisen tasa-arvon edelläkävijyyden ansiosta, asiaan viittaava termi voi olla niin negatiivisesti latautunut.

Yhteyksistä riippuen feminismi pelottaa joko sen takia, että naisten voimaantuminen nähdään uhkana, tai siksi, että Suomessa tasa-arvoa joko jo pidetään toteutuneena tai enemmän toivottaisiin keskittymistä muihin yhteiskunnallisiin epäkohtiin, kuten kasvavaan syrjäytyneiden määrään.

Nämä syyt ovat osittain täysin ymmärrettäviä. Sosiaalinen tasa-arvo ja ihmisten yhtäläiset mahdollisuudet mihin tahansa demografiseen tekijään katsomatta ovat perustavanlaatuisen tärkeitä ihmiskunnan tulevaisuudelle.

Mutta koska erityisesti kansainvälisesti, mutta myös Suomessa naisten asema on niin kiistattomasti vielä epätasa-arvoinen miesten asemaan ja mahdollisuuksiin verrattuna, asia on edelleen myös meillä ajankohtainen. Sukupuolten välisen tasa-arvon edistäminen parantaa edellytyksiä myös muun tasa-arvon toteutumiselle.

Taiteellinen johtaja musiikkialalla
on edelleen mies.

Music Finland järjesti suomalaisen musiikkialan ammattilaisten tärkeimmässä vuotuisessa tapahtumassa Musiikki & Mediassa Naistenklinikka-workshopin. Saimme päivitetyt tiedot tasa-arvosta musiikkialalla Jyväskylän yliopistossa tohtorikoulutettavana olevan Ilona Rimpilän tutkimuksen pohjalta. Tutkimuksessa tarkastelussa on ollut 1914 musiikkialan työpaikkaa ja tulokset ovat rankkaa luettavaa.

Taiteellinen johtaja musiikkialalla on edelleen lähes 90-prosenttisesti mies ja hallituspaikoistakin lähes 75 prosenttia on miehillä, vaikka keskimäärin alalla työskentelevistä lähes puolet ovat naisia. Hallituksen puheenjohtajista käytännössä kaikilla sektoreilla festivaaleista ja järjestöistä yrityksiin vain yksi kymmenestä oli naisia. Ainoastaan Suomen sinfoniaorkestereiden puheenjohtajien piirissä puolet ovat naisia. Samoin ainoastaan orkesterien intendenttien osalta tilanne on johtajapestin osalta suurin piirtein tasa-arvoinen.

Ainakin musiikkialalla naiset ovat siis edelleen päätöksenteosta poissa. Mitä merkitystä tällä ylipäätään on? Onko naisten äänen kuuluminen näillä johtopaikoilla tärkeää, ja pitääkö sen eteen tehdä töitä? Ihan yksiselitteisesti, on ja pitää.

Päätöksenteossa 50 prosentin periaate
tuottaa parasta tulosta.

Ihan samalla tavalla kuin Suomi vuonna 1906 antaessaan maailman ensimmäisenä maana täydet poliittiset oikeudet naisille tajusi juuri diversiteetin tarjoavan parhaan mahdollisen pohjan hyvälle päätöksenteolle, on meidän myös kulttuurin sektorilla tänä päivänä huomioitava, että rikkaimman kulttuurin luo mahdollisimman moniääninen ja monipuolinen toimijakenttä.

Ja jos jollain toimialalla nämä tilastot ovat päinvastaisia, on töitä aktiivisesti tehtävä myös toiseen suuntaan. Päätöksenteossa 50 prosentin periaate tuottaa parasta tulosta. Sama pätee myös muihin diversiteettitekijöihin.

Erilaisista ihmisistä ja kokemuksista syntyvä moniäänisyys tuottaa parasta mahdollista päätöksentekoa, ottaa erilaiset näkökulmat, tekijät sekä tuottajat huomioon ja sitä kautta tuottaa meille kaikista laadukkainta kiinnostavinta tekemistä. Tähän me niin Taideneuvostona kuin henkilökohtaisestikin sitoudumme.

Paulina Ahokas

3+